*

Petteri Lohivesi Laissez-faire

Kreml ja kompromaatti nousivat esiin maailmalla - entä suomalaispoliitikot?

The Up North Magazine on julkaissut mielenkiintoisen artikkelin liittyen Yhdysvaltain tuoreen presidentin suututtaneen Venäjä-yhteyksistä kertovaan raporttiin, paikkansapitävän ja -pitämättömän arkaluontoisen aineiston käyttöön ja suomettumiseen.

Tekstiä on ehtinyt jakaa Twitterissä mm. Viron edellinen presidentti Toomas Hendrik Ilves. 

Artikkelin kirjoittaja antoi luvan julkaista tekstistä vapaan käännöksen Uudessa Suomessa. Sen voi lukea alta. Alkuperäinen artikkeli löytyy puolestaan tästä.

 

Venäjän puuttuminen politiikkaan - tapaus Suomi

Hiljattain on julkaistu runsaasti todistusaineistoa Venäjän puuttumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaliin. Tässä ei ole mitään uutta - Venäjän tiedustelupalvelut ovat jo kauan keränneet ns. kompromettoivaa materiaalia - kompromaattia - lukuisista vaikutusvaltaisista ihmisistä eri maissa. Sitä kerätään kohteen kiristyksen tai uran tuhoamisen mahdollistamiseksi. Tämä ei ole neuvostovakoiluromaanista, vaan todellisuutta vuonna 2017. Vladimir Putinin kiistäessä venäläisten pitävän hallussaan tällaista aineistoa Donald Trumpista, sillä "vuonna 2013 hän oli vain tuntematon liikemies" presidentti tuli samalla myöntäneeksi epäsuorasti menetelmän käytön, vaikka sitä ei olisi käytetty Trumpiin.

Ukrainalaisanalyytikko Vitali Portnikov on todennut, että kompromaatilla on vaikutusta riippumatta siitä, pitääkö se paikkansa ja tämä tosiasia on unohdettu lukuisissa viime aikojen keskusteluissa.

Donald Trumpin Venäjä-yhteyksiä koskevan dossierin kaltaisten raporttien kierrättämisellä tietyissä piireissä voi olla tuhoavia vaikutuksia, vaikka kyse olisi verraten vähäisestä ihmisjoukosta. Joidenkin asioiden ei siitä huolimatta, että ne ovat jo kohtalaisen suuren "sisäpiirin" tiedossa, haluta päätyvän lehtiin. Osittain kyse on väitteiden verifioimisen vaikeudesta, mutta myös siitä, ettei kyseessä ole ns. julkisesti hyväksytty puheenaihe.

Myös Suomessa kiertää vastaavanlaisia infopaketteja jo vuosikymmenten ajalta - suullisena tai kirjallisena.

Yksi tunnetuimmista ilmeisen neuvostovaikutuksen piiriin ajautuneista poliitikoista oli Kalevi Sorsa, kolmen 1970- ja 80-luvuilla istuneen hallituksen pääministeri.

Dosentti Heikki Urmaan kertomuksen mukaan Päiviö Hetemäki keskeytti 1970-luvulla hänen kirjaprojektinsa varoittamalla "todellisesta kuolemanvaarasta", mikäli hän julkaisisi suunnittelemansa informaation. Kirjaa ei julkaistu eikä Urmas koskaan julkisesti kertonut sen tarkkaa sisältöä. Kauko Parkkinen toi esiin vuonna 2013 pitämässään esitelmässä, että vaikuttava tekijä on saattanut liittyä Urmaan suunnitelmaan paljastaa kertomus Kalevi Sorsan itätiedusteluyhtyksiin liittyvistä likaisista taustoista hänen työskennellessään Unescon leivissä Pariisissa. Aineistolla olisi voitu varmistaa itätiedustelun kanssa tehdyn yhteistyön jatkuminen tarvittaessa.

Sorsa tosin oli ilmeisesti NKP/KGB:n luottamuksellinen kontakti osin jo varhemmin harjoitetun yhteistyön vuoksi. Pariisista hänet kutsuttiin sosialidemokraattien puoluesihteerin tehtävään. Hänen vastaehdokkaansa Pekka J. Korvenheimo on myöntänyt itätiedustelun sekaantumisen puoluesihteerivaaliin. Hiljattain julkaistut CIA:n aineistot tukevat tätä käsitystä.

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila on väittänyt, ettei Venäjän puuttumisesta Suomen vaaleihin ole tietoa. Väite on kummallinen. On laajalti tiedetty, että Venäjä on vuosikymmeniä vaikuttanut politiikkaan ja yksittäisiin poliitikkoihin, myös eduskunta- ja presidentinvaaleihin. Professori Alpo Rusi on alkuperäaineistojen pohjalta osoittanut sekä Supon tehottoman vastavakoilutyön että laajemmat KGB:n ja Stasin kontaktiverkostot Suomen poliittisessa eliitissä 1970- ja 1980-luvuilla. Osa poliitikoista jatkoi yhteydenpitoa myös kylmän sodan jälkeen, vahvistetusti muun muassa Venäjä-pakotteita vastustanut entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Mantila on osallistunut itäyhteydestä kiinni jääneen poliitikon suojeluun ainakin antaessaan Kalevi Sorsan vapaasti levittää disinformaatiota Itä-Saksa-kontakteistaan tuolloin päätoimittamassaan Pohjalaisessa vuonna 2003. Sorsa sanoi, ettei tuntenut ketään Itä-Saksan lähetystöstä. Mantilan motiivit ja muualta mahdollisesti saama ohjeistus kaipaisivat selvennystä aivan kuten Suojelupoliisin erityinen tarve estää Sorsaa koskevan itätiedusteluaineiston paljastuminen.

Sorsan entisiin avustajiin lukeutuvat muun muassa presidentti Tarja Halonen ja entinen pääministeri Paavo Lipponen, joka nyttemmin on ryhtynyt Nord Stream -lobbariksi sekä vuoteen 2007 Suojelupoliisia johtanut Seppo Nevala. Jokainen heistä oli erittäin merkittävä henkilö 2000-luvun alun suomalaisen politiikan näkökulmasta.

Vuoteen 1990 Supoa johtanut ja 2015 eduskunnasta eläköitynyt Seppo Tiitinen on julkisuudessa kertonut jonkin verran Sorsan kanssa tekemistään lehmänkaupoista.

Kremlillä on pitkä perinne puuttua politiikkaan missä hyvänsä kykenee. Naapurina Suomi on ollut ja on luonnollinen kohde, mutta asiasta ei puhuta avoimesti ja laajasti. Näyttää täysin mahdolliselta, että puuttuminen itsessään kykenee edelleen vaientamaan keskustelun, sillä ihmiset, joilla tietoa on, eivät halua siitä oman tai kollegoidensa aiemman tai nykyisen osallisuuden vuoksi puhua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat