Petteri Lohivesi Laissez-faire

Poliittinen rälssi ja Suomen kohtalo

  • Hieman muokattu tunnettu pyramidi. Tein itse ja säästin.
    Hieman muokattu tunnettu pyramidi. Tein itse ja säästin.

Jo kyllästymiseen asti ollaan poliittisessa keskustelussa tuskasteltu Suomen julkisen talouden vajetta ja kilpailukykymme ongelmia. Jokaiselle asiaa edes vähän ymmärtävälle on käynyt selväksi, että rakenteelliset ongelmamme pohjautuvat työmarkkinoidemme kipukohtiin: ne eivät jousta tarpeeksi johtuen keskitetystä sopimismallistamme. Julkisen talouden rahoituspohjan heikkeneminen on seurausta yksityisen sektorin kilpailukyvyn heikkenemisestä suhteessa kilpailijamaihimme, johtuen edellä mainitusta.

 

Joku nokkela poliitikko totesi joskus, että "kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä - me emme vain tiedä, kuinka tulla valituiksi uudelleen, jos teemme niin". Ehkä äärivasemmistoa ja populistisimpia demareita sekä vihreitä lukuunottamatta kaikki Suomen politiikassa tietävät suurin piirtein mitä tulisi tehdä - harvemmalla on vain kanttia tähän. Vanhassa valtiohoitajapuolueessa, SDP:ssä on tosin tällä hetkellä vallassa “todellisuuskriittinen siipi”.

 

Hallituspuolueissa luulisi kuitenkin tilannekuvan olevan hyvin selkeä. Minkä takia sen päätökset vesittyvät silti jatkuvasti? Vastaus ei piile valtapuolueiden arvojen oikeistolaisuudessa tai vasemmistolaisuudessa. Tilannetta ei myöskään täysin selitä joidenkin edustajien kompetenssin puute. Todellinen vastaus piilee yksinkertaisesti siinä, että liian monella urapoliitikolla on tilanteessa liikaa hävittävää: oman uran pönkittäminen menee isänmaan edun edelle. Urapoliitikot ovat mm. Keski-Euroopassa harvinaisuus. Esimerkiksi Sveitsissä on tavanomaista, että poliitikko on toiminut pidempään ammattitöissä ennen siirtymistä politiikkaan. Uraa ei tehdä politiikassa - siellä vain käväistään.

 

Jopa Juha “tulos tai ulos” Sipilä on joutunut nöyrtymään Keskustan punamultasiiven edessä. Sipilä lähti paineen alla mukaan uhkarohkeaan tangoon työmarkkinajärjestöjen kanssa. Se ei ole ollut kaunista katsottavaa. Kokeneet ay-jyrät ovat pyörittäneet Sipilää kuin paskaista lakanaa. Ensin annettiin pikkusormi - sitten lähti koko käsi. Perussuomalaisia on puolestaan kiusannut kannatuspohjan murentuminen. Tästä huolimatta Soinin puolue on vielä jotakuinkin toimintakykyinen hallituskumppani.

 

Marx ja 2010-luvun poliittinen rälssi

 

Sosialistisen yhteiskuntamallin teoreetikko Karl Marx kiinnitti omana aikanaan huomiota luokkayhteiskunnan muodostumiseen teollistuvassa lännessä. Yhteiskunnan luokkajako oli Marxista epäreilua ja kestämätöntä.

 

Marxin kirjoituksista löytyy hämmästyttävä yhtymäkohta 2010-luvun Suomeen. Vallassa on puolueesta riippumatta poliittinen rälssi, joka on muodostunut joko teiniliitossa, opiskelijajärjestöissä tai poliittisissa saunailloissa. Nykyaikana poliittisen uran luonti perustuu yhä enemmän verkostoitumiseen samanmielisen rälssin kanssa - eduskunta on yhä enemmän täynnä urapoliitikkoja ja näiden taustahenkilöitä, joiden toimeentulo ja ura riippuu uudelleenvalinnasta ja suosiosta pohjimmiltaan samanmielisen rälssin sisällä.

 

Todellinen luokkajako ei perustu nykyisin varallisuuteen, vaan siihen, että kuulutko poliittisen rälssiin vai et. Rälssiin kuuluu suuri osa poliitikoista, “korporaatiot”, edunvalvontajärjestöt sekä edunsaajat. Etu voi olla yritystuki, yleissitovat TESsit, määräraha maailmanparannushankkeeseen tai elinkeinosäätely, jolla hiillostetaan kilpailijat ulos alalta.

 

Rälssi toimii omia etujaan vahtien. Oikeastaan rälssejä on useita. Ne kilpailevat samasta potista. On mukavampaa jakaa veropottia ja etuoikeuksia kavereille kuin tuottaa lisäarvoa vapaasti kilpailuilla markkinoilla.

 

Valtiohäiriö

 

Markkinatalouskriitikot puhuvat usein siitä, että monissa tilanteissa markkinatalous tai vapaat markkinat epäonnistuvat tuomaan optimaalisen määrän hyvinvointia yhteiskunnalle. Yleensä tämä liittyy negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin (esimerkiksi saasteet), eli siihen, että tuottaja aiheuttaa kärsimyksiä kolmansille osapuolille kohtuuttomasti. Tällöin markkinat tuottavat tuotetta liikaa suhteessa yhteiskunnan optimaaliseen tuotantotasoon. Mikäli taas jossain hyödykkeessä on positiiviset ulkoisvaikutukset, markkinat saattavat epäonnistua tuottamaan tätä hyödykettä tarpeeksi. Taloustieteessä tilannetta kutsutaan markkinoiden epäonnistumiseksi eli nimellä market failure.

 

Harvemmin kuitenkaan puhutaan siitä, että valtiovalta epäonnistuu aivan totaalisesti ja paljon säännönmukaisemmin hyvinvoinnin optimaalisen tason mahdollistamisessa yhteiskunnassa. On huolestuttavaa, että viime kauden kansanedustajista arvostetuimmat poliitikot, kuten Carl Haglund ja Jan Vapaavuori ovat jättäneet politiikan, sillä politiikassa on epäonnistuttu saamaan muutosta aikaan. Suomen päätökset ovat olleet liian kunnianhimottomia ja ne on toteutettu liian myöhään. 2010-luvulla julkinen alijäämä ilman sosiaaliturvarahastojen ylijäämää on ollut siksi melkein 10 miljardia vuosittain. Poliitikot ovat epäonnistuneet. Olemme todistaneet Suomen historiassa ennennäkemätöntä government failurea eli valtiohäiriötä.

 

Miten tilanne ratkeaa?

 

Nykyiseen poliittiseen takalukkoon keskeisin ratkaisu olisi se, että hallitus alkaisi taas kunnioittamaan ohjelmaansa. Paikallinen sopiminen tulee viedä kunnianhimoisesti maaliin ja isänmaan etu pitää laittaa kaiken edelle kokonaisuudessa. Tässä kokoomuksen rooli on avainasemassa.

 

Olen itse valmis kokoomuslaisena vaihtamaan puheenjohtajaa rohkeampaan vaihtoehtoon. Tulen äänestämään Elina Lepomäkeä kesän puoluekokouksessa, sillä hän ei ole “poliittisesta rälssistä” riippuvainen. Stubb sai omalla kaudellaan neuvoteltua hyvän hallitusohjelman, mutta sen toimeenpaneminen on takunnut. Stubb on siis epäonnistunut. Meillä ei ole enää varaa vesittää hyvän ohjelman kirjauksia. Kokoomuksen tulee Keskustan tavoin valita johtoon  puheenjohtaja, joka ei ole tullut tekemään politiikkaan uraa, vaan pelastaakseen Suomen. Elinan periksiantamattomuudesta on tässä tehtävässä runsaasti hyötyä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

En voi olla näkemättä yhdenmukaisuutta nykypäivän poliittisissa puolueissa ja tuossa politiikan trampoliinissa eli ammattiyhdistysliikkeessä ritarilaitoksen kanssa. E. Friedell lainaa Uuden ajan kulttuurihistoria I:ssa sivulla 138 Keiler von Kaiserbergia:
”Aateluus oli pähkinänkuori ilman sydäntä, mutta täynnä matoja, ei mitään hyveellisyyttä, ei mitään viisautta, ei mitään hurskautta, ei mitään rakkautta valtioon eikä mitään ystävällisyyttä. He olivat täynnä irstaisuutta, röyhkeyttä, vihaisuutta ja muihin paheisiin suuremmassa määrin antautuneita kuin kaikki muut.” Siihen tuhoutui ritarilaitos eikä, kuten niin usein väitetään, ruutiin.
Toivotaan nyt kuitenkin, ettei näitä aikoja joskus tarvitse muistella 'hyvinä kultaisina aikoina'.

Harri Ikonen

Erittäin hyvä kirjoitus ja avasi itsellenikin uusia näkökulmia.
Olen jotenkin toivoni menettänyt Suomen kohdalla ja pahoin pelkään, että menemme kohti katastrofia (se "Argentiinantie") ja sitä kautta kohti uutta, mitä se sitten onkaan. Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, niin siirtyisin yrittäjäksi Viron puolelle, mutta nyt taidan jäädä seuraamaan, mitä tapahtuu.

Seppo Korppoo

Suomi on nyt jakautunut kahtia.

Yhtäällä on maata hallitseva rälssi, johon kuuluvat poliittiset broilerit, maxilaisesti ajatteleva viher-/ sosialisti intelligentsia, ay-mafia ja Suomen jo hylänneet suuryhtiöt.

Tämän porukan pää-intressi on itsekkäästi ja maan edusta piittaamatta puolustaa saavutettuja, nykyoloissa täysin kohtuuttomia etujaan.

Toinen joukko ovat 500 000 työtöntämme ja pk-sektorimme. Tämä porukka on härskisti sysätty syrjään yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kp- sektori luo 90% uusista työpaikoista, työllistää 2/3 yksityisen sektorin ihmisistä ja vastaa yli puolesta BKTstamme.

Kaikkien täysjärkisten tulisi kuitenkin ymmärtää, että ainostaan pk-sektorimme voi pelastaa hyvinvointi-yhteiskuntamme!

Seppo Korppoo
Toimitusjohtaja, pk-vientiyrittäjä
Rate International Oy

Seppo Korppoo

Suomi on nyt jakautunut kahtia.

Yhtäällä on maata hallitseva rälssi, johon kuuluvat poliittiset broilerit, maxilaisesti ajatteleva viher-/ sosialisti intelligentsia, ay-mafia ja Suomen jo hylänneet suuryhtiöt.

Tämän porukan pää-intressi on itsekkäästi ja maan edusta piittaamatta puolustaa saavutettuja, nykyoloissa täysin kohtuuttomia etujaan.

Toinen joukko ovat 500 000 työtöntämme ja pk-sektorimme. Tämä porukka on härskisti sysätty syrjään yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kp- sektori luo 90% uusista työpaikoista, työllistää 2/3 yksityisen sektorin ihmisistä ja vastaa yli puolesta BKTstamme.

Kaikkien täysjärkisten tulisi kuitenkin ymmärtää, että ainostaan pk-sektorimme voi pelastaa hyvinvointi-yhteiskuntamme!

Seppo Korppoo
Toimitusjohtaja, pk-vientiyrittäjä
Rate International Oy

Toimituksen poiminnat